Sivut

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Valot pimeyksien reunoilla






Joskus pitää katsoa kauas, jotta näkee lähelle.  On kuljettava pimeässä, jotta näkee valoa. Pimeyden jälkeen valo loistaa yhä kirkkaampana. On kuljettava kauas menneisyyteen, jotta ymmärtää nykyhetken. On haaveiltava mahdottomistakin asioista, jotta ne kerran toteutuisivat. 

Ihmisen mieli on tutkimaton onkalo. Sinne ei voi päästä, eikä sitä voi ymmärtää. Kuitenkin meistä jokainen pohtii ja etsii vastauksia ihmisen mielinsopukoihin ja solmukohtiin. Elämän mittaisella matkalla vastaan tulee niin iloja kuin suruja ja juuri niistä kaikista rakennamme oman ainutkertaisen matka-arkiston, jonka kannessa lukee: Minun elämäni.

Kun tyynenä kesäpäivänä tuijottaa järven kaukaisuuteen, voi huomata itsensä varsin pieneksi ja merkityksettömäksi tässä laajassa maailmassa. "Meistä jokainen on kuitenkin polku jonnekkin, mutta viisaus on siinä, että ymmärrämme ketä seurata pitkään ja milloin kääntyä pois-", kuten Apulannan kappaleessa Valot pimeyksien reunoilla lauletaan. Jokaisella meillä on siis määränpää ja jokaisella meillä on matka. Päätämme itse miten vaikean tai helpon matkastamme teemme ja kuinka paljon uhraamme unelmiimme. Mitään ei voi saavuttaa pelkällä haaveilulla ja kaikki onkin loppupeleissä itsestäsi kiinni. Kuinka paljon haluat tehdä unelmiesi eteen? Oletko valmis uhrautumaan, jonkin itsellesi tärkeän asian puolesta.

Meillä jokaisella on käytössä vain tämä yksi elämä, jota vaalia ja jonka vuoksi tehdä töitä. Luo siis oma polkusi ja kulje itsellesi oikeaan suuntaan. Joskus voi kulkea harhaan, mutta kipu vahvistaa ja pian huomaatkin taas olevasi kohti parempaa. Elä täysillä, unelmoi ja tutkiskele mieltäsi. Sillä on tapana johtaa meidän mitä ihmeellisimpiin elämyksiin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti