Sivut

sunnuntai 13. elokuuta 2017

5. Aalto (Rick Yancey)


Teoksen nimi: 5. Aalto
Kirjoittanut: Rick Yancey
Suomentanut: Ulla Selkälä
Ilmestymisvuosi: 2013 (englanniski) 2013 (suomeksi)
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 433


"Totuus on, että heti kun ne löysivät meidät, pelimme oli pelattu."

Seitsemän miljardia ihmistä on kuollut. Heidän rakentamansa infrastruktuuri on tuhottu, eikä jäljellä ole kuin autioituneita kyliä ja kaupunkeja keskellä kaaosta. Viimeiset elossa olevat kulkevat eräänlaisessa tyhjiössä odottaen viidettä aaltoa, aaltoa, joka pyyhkii ihmiskunnan lopullisesti elävien kirjoilta. Planeetta on kasvottomien muukalaisten vallassa, eikä kellään ole aavistustakaan siitä, mitä nämä "Toisiksi" kutsutut heistä tai heidän planeetastaan haluavat. 

"Olen elossa, olen kuollut, olen elossa, olen kuollut."

16-vuotias lukiolaistyttö Cassie on menettänyt vanhempansa, ystävänsä ja mahdollisesti jopa veljensä. Hän ei herää joka aamuiseen koulupäiväänsä omasta raikkaasta sängystään herätyskellon kutsuvaan huutoon, vaan keskeltä tuhoutunutta maailmaa rynnäkkökivääri kainalostaan valmiina päivän tuomiin vaaroihin. Keneenkään hän ei enää voi luottaa, sillä "Toisia" on kaikkialla, eikä niitä enää paljain silmin pysty erottamaan ihmisistä. Ainoa keino selvitä on pysyä yksin ja mahdollisimman kaukana muista eloon jääneistä. 

Cassie näkee veljensä Samin viimeisen kerran, kun lapset haetaan tukikohdasta keltaisilla koulubusseilla lupauksena pelastus ja paikka, jossa he olisivat turvassa. Pikkuveljen pelokkaat kasvot bussin takaikkunaa vasten painautuneena antavat Cassielle ikävän keskellä kuitenkin toivoa, että veli on nyt turvassa. Bussin takavalojen kadotessa kaukaisuuteen ei kulu kuitenkaan aikaakaan, kun paikalle saapuneet sotilaat pyyhkivät koko tukikohdan matalaksi. Lasten lähdettyä heidän vanhemmistaan jää jäljelle vain karu näky kuolleita ruumiita vieri viereen ammuttuina. Keitä nuo Cassien isän ja muut vanhemmat surmanneet sotilaat oikein ovat? Entä kuka on tämän kaiken takana? Eniten Cassieta kuitenkin pelottaa, että Sam ei sittenkään ole turvassa noiden muukalaisten kanssa. Onko heidän perimmäinen tarkoituksensa edes viedä lapsia turvaan? Cassie päättä selvittäää asian ja pelastaa veljensä, vaikka se jäisi hänen viimeiseksi teokseen. 

Nyt jo ikuisuudelta tuntuneen ajan vaellettuaan Cassien mielessä pyörii lukuisia ajatuksia siitä, onko hän viimeinen eloon jäänyt. Päiväkausia hän on kulkenut hylätyillä kujilla näkemättä ainuttakaan kaltaistaan. On kuin kaikki elollinen olisi pyyhkäisty maanpäältä häntä lukuun ottamatta. Iloisena ja elämänmyönteisenä tyttönä tunnetusta Cassiesta muuttuu vähitellen arka ja pidättyväinen. On kuin hän ei enää tuntisi edes itse kuka oikeasti on. 

"Koska jos olen viimeinen, niin silloin olen ihmiskunta. Ja jos tämä on ihmiskunnan viimeinen sota, niin silloin minä olen taistelukenttä."

Toisaalla Cassien entinen luokkatoveri Ben värvätään armeijaan, joka sanoo kouluttavansa lapsia vihollisten hyökkäyksen varalle. Armeijan kurinalaisessa ja ihmisyyttä arvostamattomassa ympäristössä hän saa tutustua Samiin, Cassien pikkuveljeen, jota kaikkien muiden lasten tavoin odottaa sama kohtalo. Armeijan motiiveja alusta asti epäilevä Ben on valmis tekemään mitä tahansa vihollisten tuhoamiseksi. 

"Toisten" suorittaessa suurta suunnitelmaansa ihmisten hävittämiseksi maapallolta Cassie saa osansa ja haavoittuu etsiessään tietä veljensä luo. Pitkään tajuttomana oltuaan hän herää aivan vieraasta ympäristöstä. Herätessään hän saa kuulla, että Evan, perheensä menettänyt nuori mies, pelasti hänet varmalta kuolemalta ja otti kotiinsa hoitaakseen hänet terveeksi. Salaperäiseksi osoittautunut Evan päättää auttaa Cassieta löytämään tämän veljen Samin. Cassien on vaikea luottaa Evaniin, mutta lopulta yhteinen matka osoittautuu oikeaksi valinnaksi. Toisiinsa turvaten pari jakaa elämäänsä ja paljastaa asioita, jotka muuttavat koko silmien edessä aukeavan todellisuuden, sen kuka Evan todellisuudessa on, mitä hän Cassielta salaa ja miksi hän pitää tyttöä niin tärkeänä. 

""Minä en pelastanut sinua", hän kuiskaa, ja hänen huulensa kutittavat silmäripsiäni."Sinä pelastit minut."

Rick Yanceyn teos Viides aalto on kolmen ihmisen näkökulmasta kertova tarina, siitä kuinka maailma vyöryy tuhoon ja läheiset kuolevat aivan silmien edessä. Se on kolmen ihmisen: Cassien, Samin ja Benin selviytymistarina, mutta erityisesti se on tarina heidän jokaisen sisällään käydystä taistelusta. Kaikkitietävän hän-kertojan johdattaessa lukijan heidän jokaisen sisimpäänsä oppii hän ymmärtämään, kuinka meistä jokaisella on oma tapamme käsitellä pelkoa. 

Viides aalto on matka ihmisen sisimpään: inhimillisyyteen, joka on ainut asia erottaa "toiset" heistä. Mutta mitä inhimillisyys todellisuudessa on? Se on sitä, että välittää toisesta aidosti ja on valmis tekemään tämän puolesta asioita. Viides aalto pysäyttää riipaisevalla tavalla miettimään, mikä elämässä oikeasti on tärkeää. Se ei ole vain tarina maailman lopusta, vaan se on jotain paljon enemmän. Se on tarina ihmisestä, siitä kuka hän todellisuudessa on ja mikä on hänen perimmäinen tarkoituksensa. 

"Olemme täällä ja sitten olemme poissa. Tärkeää ei ole se, miten kauan täällä olemme, vaan se, mitä teemme sinä aikana."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti