Kirjoittanut: Marko Kitti
Ilmestymisvuosi: 2012
Kustantaja: Tammi
Koulu, tytöt, mopot, autot, urheilu, seksi, kovaa jätkää esittäminen ja bileissä ryyppääminen. Nämä ovat asioita, jotka liitetään usien poikien ajatusmaailmaan. Olemme kuitenkin väärässä, sillä vain murto-osa pojista kuvittelee, että asiat pyörivät oman navan ympärillä. Vaikka pojat ovatkin jäljessä kehityksestä, on olemassa myös sellaisia jätkiä, joista tytöt unelmoivat. Vai olenko aivan väärässä. Oliivityttö nimisessä kirjassa pääsemme seuraamaan ainakin yhden pojan elämää ja kaikkea sitä mikä sen pitää kasassa.
On kesäloma, aika jolloin ollaan ystävien kanssa. Kuitenkin Joonan tyttöystävä on päättänyt lähteä ulkomaille ja olla pitämättä yhteyttä viikkoon. Puhelin jää kotiin, jotta lomasta saisi kaiken irti. Viikonlopun bileissä Joona on kuitenkin päättänyt ottaa rennosti ja pitää hauskaa. Eikä juhlissa ole ainoastaan koulukavereita, vaan myös eräs tyttö menneisyydestä.
Aamulla ovella vastassa on tämä samainen tyttö eilisistä bileistä. Joona muistaa tytön jostain. Sitten pojalle selviää, että tyttö on tullut kuvaamaan lapsuuden maisemiaan. Samassa Joonalla välähtää. Tyttö on lapsuuden kaveri hiekkalaatikolta. Tytölle on helppo puhua kaikesta ja hän kestää kaikista arimmatkin salaisuudet Joonan elämässä. Ei kulu aikaakaan, kun Joona rakastuu. Mutta onko rakkaus sallittua, jos oma kulta hellii etelän auringossa. Joonan on aika valita, mitä hän todella haluaa.
Tarinan puhujana toimii itse 15-vuotias Joona, joka on syksyllä aloittamassa lukion. Hänen lapsuutensa on ollut yhtä myllerrystä, mukaan lukien vanhempien avioeron ja isän alkoholiongelman. Vaikeuksista puhuminen ei ole koskaan ollut Joonan erikoisosaamisaluetta. Useimmiten Joona vaikeuksien tullessa käpertyykin omaan pieneyteensä ja yksinäisyyteensä. Tämä ei kuitenkaan ole kaikista paras mahdollisin tapa. Kirjan aikana Joona tajuaakin, ettei asioista puhuminen olekaan hassumpi juttu. Mieli kevenee huomattavasti, kun saa jakaa ajatuksensa jonkun toisen kanssa. Ei murheisiin kannata hautautua, vaan ystävälle voi mennä puhumaan.
On kesäloma, aika jolloin ollaan ystävien kanssa. Kuitenkin Joonan tyttöystävä on päättänyt lähteä ulkomaille ja olla pitämättä yhteyttä viikkoon. Puhelin jää kotiin, jotta lomasta saisi kaiken irti. Viikonlopun bileissä Joona on kuitenkin päättänyt ottaa rennosti ja pitää hauskaa. Eikä juhlissa ole ainoastaan koulukavereita, vaan myös eräs tyttö menneisyydestä.
Aamulla ovella vastassa on tämä samainen tyttö eilisistä bileistä. Joona muistaa tytön jostain. Sitten pojalle selviää, että tyttö on tullut kuvaamaan lapsuuden maisemiaan. Samassa Joonalla välähtää. Tyttö on lapsuuden kaveri hiekkalaatikolta. Tytölle on helppo puhua kaikesta ja hän kestää kaikista arimmatkin salaisuudet Joonan elämässä. Ei kulu aikaakaan, kun Joona rakastuu. Mutta onko rakkaus sallittua, jos oma kulta hellii etelän auringossa. Joonan on aika valita, mitä hän todella haluaa.
Tarinan puhujana toimii itse 15-vuotias Joona, joka on syksyllä aloittamassa lukion. Hänen lapsuutensa on ollut yhtä myllerrystä, mukaan lukien vanhempien avioeron ja isän alkoholiongelman. Vaikeuksista puhuminen ei ole koskaan ollut Joonan erikoisosaamisaluetta. Useimmiten Joona vaikeuksien tullessa käpertyykin omaan pieneyteensä ja yksinäisyyteensä. Tämä ei kuitenkaan ole kaikista paras mahdollisin tapa. Kirjan aikana Joona tajuaakin, ettei asioista puhuminen olekaan hassumpi juttu. Mieli kevenee huomattavasti, kun saa jakaa ajatuksensa jonkun toisen kanssa. Ei murheisiin kannata hautautua, vaan ystävälle voi mennä puhumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti