Sivut

tiistai 27. joulukuuta 2016

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille (Ransom Riggs)


Teoksen nimi: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
Kirjoittanut: Ransom Riggs
Suomentanut: Virpi Vainikainen
Ilmestymisvuosi: 2011
Kustantaja: Schildts & Söderströms
Sivumäärä: 350




"Olin juuri ennättänyt sopeutua ajatukseen, että edessäni oli hyvin tavallinen elämä, kun epätavalliset tapahtumat alkoivat. Niistä ensimmäinen oli raastava kokemus, ja kuten mullistavat kokemukset aina, sekin jakoi elämäni kahtia, aikaan Ennen ja Jälkeen. Monien muiden tulossa olevien epätavallisten asioiden tapaan tämä ensimmäinenkin liittyi isoisääni, Abraham Portmaniin"

Kaikki alkaa Yhdysvalloista, jossa Jacob elää varsin tavallista elämää Portmanin papan omituista käytöstä lukuunottamatta. Tämän kertomukset kauhistuttavista hirviöstä ja eriskummallisista lapsista uppoutuvat pienen pojan ajatusmaailmaan täysin, mutta vanhetessaan hän olettaa niiden olevan vain vilkkaan mielikuvituksen tuotetta. Kaikki tarinat lohkerokielisistä hirviöistä, jotka imaisevat sisäänsä eivät millään voi pitää paikkaansa. 

Vuodet kuluvat ja Portmanin pappa käy entistä kummallisemmaksi. Hän puhuu kaupunkiin saapuvista hirviöistä ja suojautuu kotiinsa lukkojen taakse. Jacobin isä olettaa sen johtuvan vanhuuden aiheuttamasta höperöitymisestä, mutta toisin on. Lopulta koittaa ilta jona Jacob saa hyvästellä niin isoisänsä koin entisen niin sanotun "normaalin" elämänsä.

" Isoisä makasi mahallaan köynnyspedillä, jalat levällään ja toinen käsi alle vääntyneenä, niin kuin hän olisi pudonnut maahan jostain korkealta. Olin varma, että hän oli kuollut. Aluspaita oli läpimärkä verestä, housut olivat riekaleina ja toinen kenkä tiessään. Pitkän aikaa saatoin vain tuijottaa, ja taskulamppuni valo pyyhki täristen isoisää. Kun sain taas henkeä, lausuin hänen nimensä, mutta hän ei liikahtanutkaan. 

Hirviöitä metsään paennut Portmanin pappa on tullut elämänsä päätepisteeseen. Jacobille tämä kaikki taas merkitsee uuden alkua. Papan lausuessa viimeiset sanansa pojanpojalleen hän uskoo, että tämä ottaisi ne todesta.

""Ei ole aikaa", hän kuiskasi. Sitten hän kohotti päätään, ponnistuksesta vapisten, ja hengähti korvaani: "Etsi lintu. Silmukassa. Vanhuksen haudan toisella puolella . Syyskuun kolmas, 1940." Minä nyökkäsin, mutta hän näki, etten tajunnut mitään. Viime voimillaan hän lisäsi: "Emerson - kirje. Kerro heille mitä tapahtui, Yakob."

Kaikesta hämmentyneenä Jacob jää miettimään isoisänsä sanoja ymmärtämättä niiden merkitystä ja todenperäisyyttä. Pojan kokemasta järkytyksestä huolissaan olevat vanhemmat järjestävät hänelle ajan psykologille ja Jacob alkaa pohtimaan asioiden todenperäisyyttä. Kaikki epäilykset eriskummallisista lapsista käyvät toteen, kun Jacob saa kirjeen, joka on peräsin Neiti Peregrineltä, tuolta eriskummallisten lasten "äidiltä". Totuudesta hämmentyneeltä hän vaatii saada tietää totuuden ja päästä katsomaan paikkaa, josta isoisän kuuluisa lapsuus on peräisin. Lopulta vanhemmat suostuvat ja Jacobin ja hänen isänsä yhteinen  matka kohti eriskummallista saarta voi alkaa.

Matka koituu kaikeksi muuksi kuin tavalliseksi turistivierailuksi. Sen aikana Jacob huomaa, etteivät eriskummalliset lapset ole niin pelottavia ja outoja kuin miksi heitä kuvataan. He ovat myös aivan todellisia, elämää täynnä olevia nuoria. Heillä on vain yksi huono puolensa. He ovat pysähtyneet paikoilleen ajan loukkuun, josta ei ole poistumista ellei halua päästä hengestään. Ystävystyessään näiden lasten kanssa Jacob voi hetken elää isoisänsä lapsuutta tuntien kaikki hänen kokemansa tuoksut ja  tunteet. Vaikka kuulostaa oudolta, hän voi vihdoin tuntea itsensä normaaliksi ja merkitykselliseksi kaikkien näiden ihmisten ympärillä, Mikään ei kuitenkaan ole ikuista, ei edes pysähdyksissä oleva aika?

Ransom Riggsin teos Neiti peregrinen koti eriskummallisille lapsille on kerrassaan eriskummallinen lukukokemus, jonka aloittaessaan ei voi oikein tietää mihin päätyä.


2 kommenttia:

  1. Kuulostaa aika erikoiselta ja hyytävältäkin kirjalta.

    VastaaPoista
  2. Jep! Ja juuri erikoinen se minusta olikin. Kannattaa ihmeessä kokeilla! :)

    VastaaPoista