Sivut

Kapinallinen (Veronica Roth)

Teoksen nimi: Kapinallinen (trilogian 2.osa)
Kirjoittanut: Veronica Roth
Ilmestymisvuosi: 2013 (englanniksi), 2014 (suomeksi)
Suomentanut: Outi Järvinen
Kustantaja: Otava
Sarja: Outolintu 
Sivumäärä: 383




" Meillä on sama suru molemmilla. Meillä on sota sisällämme. Joskus se pitää meidät hengissä, joskus se uhkaa tuhota meidät."

Tris ja hänen ystävänsä ovat joutuneet maanpakoon kaupungin kiristyneen tilanteen vuoksi. Terävä etsii divergenttejä ja ratkaisua heidän lamauttamiseensa. Tris ja hänen poikaystävänsä Tobias kuuluvat tähän vihattujen divergenttien lohkoon, jossa oleminen ei todellakaan ole helpoimmasta päästä, varsinkaan ottaen huomioon kaupungin nykyisen tilanteen. Trisin mieltä painaa vieläkin aiempien päivien tapahtumat, jolloin hänen osastonsa jäsenet olivat simulaation vaikutuksen alaisina tehden harkitsemattomia päätöksiä. Tässän rytäkässä Tris ampui ystävänsä Willin turvatakseen henkensä ja menetti samalla molemmat vanhempansa. Itsekin haavoittunut Tris toipuu pikkuhiljaa vammoistaan, mutta ampumahaava tuntuu umpeutuvat paljon nopeammin kuin mieltä painostava taakka.

" Hän on mielessäni heti kun havahdun. 
Will.
Ennen kuin avaan silmäni, näen taas kun hän kaatuu asvaltille. Kuoleena. 
Minun takiani. "

Tämä syyllisyys varjostaa Trissin elämää, vaikka hän kuinka yrittäisi unohtaa tapahtuneen mielestään. Osastojen välillä kuohuu, eikä kukaan ole turvassa. Uskaliaista osa on pettänyt osastonsa ja liittynyt terävään. Vaatimattomista vain pieni osa on jäänyt henkiin edellisen yhteenoton seurauksena. Triss ja hänen ystävänsä ystävystyvät osattomien kanssa ja alkavat tuntea myötäelämistä tätä yhteiskunnan syrjittyä osaa kohtaan. Osattomat eivät kuulu mihinkään osastoon, vaan ovat kaiken päätöksenteon ja yhteiskunnan ulkopuolelle vedetty joukko huono-osaisimpia ihmisiä. Trissille selviää, että Tobias on salannut häneltä tärkeitä asioita ja parin välinen luottamus onkin kovalla koetuksella. Terävät on jollain tapaa nujerrettava ja tämä tehtävä jääkin juuri uskaliaiden, osattomien ja lopulta myös yhteistyöhön suostuvan sopuisan tehtäväksi. Ihmishengiltä ei tulle tässäkään taistelussa välttymään, mutta olisiko tämän taitelun päättyminen alku uudelle yhtenäisemmälle yhteiskunnalle.

Veronica Rothin maailmalla arvostusta kerännyt Outolintu-sarja on innostava, jännittävä ja romanttinen. kaikkea tätä se on yhdessä. Roth on saanut hienosti poimittua erilaisia tunnetiloja ja näkökulmia kirjoihinsa, Teoksissa ei ole vain yhtä selkeää genreä, vaan siinä on sekoitus kaikkea parasta ripauksella jotain aivan erityistä. Tapa, jolla tapahtumat liukuvat eteenpäin on kiehtova ja mukaansatempaava, eikä jätä ainakaan minua kylmäksi. Odotan innolla mitä sarjan viimeinen osa tuo tullessaan. Tiedän sen olevan hyvä, mutta kuinka hyvä. Se jää nähtäväksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti