Sivut

tiistai 28. helmikuuta 2017

Tähtiin kirjoitettu virhe (John Green)


Teoksen nimi: Tähtiin kirjoitettu virhe
Kirjoittanut: John Green
Suomentanut: Helene Bützow
Ilmestymisvuosi: 2012 (englanniksi) 2013 (suomeksi)
Kustantaja; WSOY
Sivumäärä: 340




"Kaikissa syöpäkirjoissa ja nettisivuilla sanotaan, että syövän sivuvaikutuksiin kuuluu muun muassa masennus. Tosiasiassa masennus ei ole syövän sivuvaikutus. Masennus on kuolemisen sivuvaikutus. (Syöpäkin on kuolemisen sivuvaikutus. Niin kuin oikeastaan mikä tahansa.)"

On aivan tavallinen päivä. Hazel on juuri saapunut vertaistukiryhmän kokoukseen, jossa hän tapaa muita syöpäsairaita nuoria. Hän ei mielellään osallistuisi kokoukseen, mutta äidin takia päättä kuitenkin  mennä paikalle. Hazel on 16-vuotias keuhkosyöpää jo useita vuosia sairastanut nuori, joka on saanut lääkäreiltä lupauksen muutamasta lisävuodesta. Nämä vuodet tuntuvat kuitenkin ajan haaskaukselta valtavien kipujen ja heikkouden tunteen rinnalla. Vertaistukiryhmän jäsenet vaihtuvat tiuhaan tahtiin, mikä on merkkinä hävitystä taistelusta kehon sisällä tappavaa tautia vastaan. Eikä kokouksissa käynti muutenkaan ole mitään herkkua. Hazel nimittäin inhoaa sääliä ja ainaisia lohdutuksia paremmasta huomisesta. Hän nimittäin ei usko sellaiseen.

"En halunnut mennä hissillä, sillä vertaistukiryhmässä hissin käyttäminen on lopun aikojen merkki, vaan laskeuduin portaita. Nappasin keksin, kaadoin limua paperimukiin ja käännyin. Joku pika tuijotti minua. Olin varma, etten ollut nähnyt häntä aikaisemmin. Hän oli pitkä ja hoikka mutta lihaksikas, ja muovinen tuoli näytti hänen allaan kääpiön kalusteelta. Punaruskea suora lyhyt tukka. Hän vaikutti samanikäiseltä kuin minä tai ehkä vuoden vanhemmalta, ja hän retkotti takamus tuolin reunaa vasten, aggressivisen vetelästi, toisen käden sormet tummien farkkujen taskussa."

Tämän tapaamisen myötä Hazel kokee elämällään olevan jotain merkitystä, jotain minkä vuoksi hänen on taisteltava sairautta vastaan. Augustus, joka on itsekin käynyt läpi syöpätaistelun, löytää juuri oikeat sanat mitään ylenpalttista sääliä osoittamatta. Ja juuri tällaista ihmistä Hazel on kaivannut elämäänsä. Hän on kaivannut hetkiä, jolloin tuntuu kuin olisi aivan toisessa ulottuvuudessa ja jakaisi kaiken vain sen yhden ainoan ja oikean ihmisen kanssa. Jokainen hetki Augustuksen kanssa tuntuu elämisen arvoiselta. On kuin heillä olisi yhteys, jollaisesta muiden on vaikea edes kuvitella.

Mikään ei kuitenkaan ole ikuista, ja joskus siitä kaikkein rakkaimmasta joutuu luopumaan liian aikaisin. Jäljelle jäävät vain kauniit muistot ja yhdessä vietetyt hetket, joita kukaan ei voi viedä pois. Näin on myös Hazelin ja Augustuksen kohtalo, täynnä rakkautta, täynnä toivoa ja täynnä kaipuuta. Kaiken keskellä suurimpana voimana eteenpäin kantaa kuitenkin loputon rakkaus toista ihmistä kohtaan.

John Green teos Tähtiin kirjoitettu virhe on aito ja vilpitön teos rakkaudesta, joka ei ole mahdotonta silloinkaan, kun on parantumattomasti sairas. Kirjan nuoret Hazel ja Augustus  välittävät ympärilleen aitoa rakkautta ja toivoa mahdotontakin vastaan taistelusta. Koskaan ei ole liian myöhäistä rakastaa. Ja koskaan ei ole liian myöhäistä tulla rakastetuksi. Kaikessa neroudessaan Tähtiin kirjoitettu virhe ei lopulta ole surullinen tarina. Se on tarina täynnä ulospäin kumpuavaa viisautta ja varmuutta siitä, että meillä jokaisella on paikkamme tässä maailmassa. Meitä jokaista rakastetaan ja jäädään kaipaamaan. Elämän pienet murheet tuntuvat kirjan henkilöiden rinnalla lähes mitättömiltä asioilta. Elämä on tässä ja nyt, joten miksipä emme tarttuisi siihen ja antaisi viedä, turhia murehtimatta.

"Olen niin kuin. Niin kuin. Olen niin kuin kranaatti. Olen kranaatti, ja jossakin vaiheessa minä räjähdän--"


keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Riitasointu (Becca Fitzpatrick)


Teoksen nimi: Riitasointu
Kirjoittanut: Becca Fitzpatrick
Suomentanut: Pirjo Ruti
Ilmestymisvuosi: 2010 (englanniksi) 2011 (suomeksi)
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 327



"Kaikki varoittivat minua. 
He sanoivat, että minä olen vain yksi uusi päänahka vyölläsi,
ja sinä häipysit sillä sekunnilla,
jolloin minä rakastuisin sinuun.
Minun on saatava tietää, etteivät he olleet oikeassa."


Nora ja Patch ovat vihdoinkin kaikkien vastoinkäymisten ja taisteluiden jälkeen saaneet toisensa. Heillä on toisensa ja tuo molempia yhdistävä voima, rakkaus. joka kantaa heitä eteenpäin. Mutta Noran on edelleen vaikea luotta Patchiin ja hänen sanoihinsa, vaikka hän sinnikkäästi haluaisi uskoa tämän toivovan hänelle pelkkää parasta. Suojelusenkeliksi muuttunut Patch taas on korkeammalta tulevien määräyksien vankina, ja yksikin väärä liike voi maksaa hänen tai Noran hengen.

"Me olimme ansassa kahdelta suunnalta - arkkienkelit painostivat toisaalla, ja toisaalla kaksi tulevaisuutta kulki hyvin eri suuntiin."

Noran isän kuolemasta on jo kulunut jonkin aikaa. Pahimmat kivut ja ikävän kaipuu ovat jo helpottaneet ja Nora on pystynyt antamaan itselleen mahdollisuuden ilolle ja rakkaudelle. Juuri kun kaikki olisi paremmin kuin pitkiin aikoihin, Noran elämään ilmestyy salaperäinen henkilö, joka toistuvasti muistuttaa häntä hänen isänsä kuolemasta. Onko isän murhaaja tullut takaisin vai haluaako joku olla Noralle rehellinen ? Ahdistavien tunteiden palatessa pintaan Nora ei saa juurikaan helpotusta Patchilta, joka tuntuu jostain kumman syystä pitävän häneen etäisyyttä. Salaileeko Patch Noralta jotain isän kuolemaan liittyen?

Nuorien viileät välit johtavat Noran pyyntöön erosta, joka sillä hetkellä tuntuu ainoalta oikealta valinnalta. Menneisyyden haamut eivät kuitenkaan jätä häntä rauhaan ja nyt jos koska hän tarvitsisi Patchia enemmän kuin koskaan. Vaaralliseksi muuttunut peli johtaa Noran hänen isänsä kuolinhetkeen ja totuuteen kaikesta siitä, mistä hänelle on valehdeltu iäisyydeltä tuntuvan ajan. Kaiken kaatuessa päälle Noran sisällä pyörii kysymys siitä, voiko kehenkään enää luottaa. Entä mikä on luottamuksen hinta? 

"Minne minä nyt menisin? Kotiinko? Talo ei tuntunut enää kodilta. Se ei tuntunut enää turvalliselta. Minusta tuntui kuin olisin elänyt valheiden verkossa."

Langennut enkeli -sarja saa arvoisensa jatkon, kun Becca Fitzpatrickilta ilmestynyt jatko-osa Riitasointu heittää lukijan keskelle menneisyyden varjostamaa trategiaa. Kaikki ei ole niin itsestäänselvää kuin voisi olettaa. Teos on täynny mitä arvoituksellisempia juonenkäänteitä, paljastuksia ja hetkiä, jolloin tekisi vain mieli lopettaa pelkästä myötätunnosta Noran kurjaa elämää kohtaan. Jokainen sivu vie lukijan yhä vain syvemmälle ja syvemmälle mitä monimutkaisinta strategiaa, jonka ratkaisemiseen kuluu monta piinallista tuntia. 

Kokonaisuutena teos on odottamaton, mutta kiehtova jatko-osa, joka ei jätä lukijaa kylmäksi. Teoksen kiehtova kuvailu, odottamattomat juonenkäänteet ja mitä mutkikkaampi mysteeri imaisevat lukijan mennessään. Kaiken pelon, tuskan ja ahdistuksen keskellä ei olla kuitenkaan unohdettu aikaa onneen, rakkauteen ja lämpöön.

"Patchin tummat silmät tarkastelivat minua. Sekunnin puolikkaan näin, kuinka niistä kuvastui liuta tunteita.Väsymys, huoli, helpotus -- / Hän kietoi käsivartensa ympärilleni ja piti minua lujasti, puristi itseään vasten. "Luulin, että ehdin sinne liian myöhään. Luulin, että sinä olit kuollut.""