Paha Puuska (Kirsti Kuronen)

Teoksen nimi: Paha puuska
Kirjoittanut: Kirsti Kuronen
Ilmestymisvuosi: 2015
Kustantaja: Karisto

Kaikkea ei aina voi selittää. On olemassa asioita joihin on vaikea löytää vastaus. Asioita, jotka haluaisi unohtaa tai peruuttaa. Ehkä juuri Laurin tapaus oli tällainen asia. Asia, jonka halusi ymmärtää, muttei voinut. Miksi Lauri teki niin kuin teki? Miksei kukaan tajunnut Laurin hätää? Olisiko jotain ollut tehtävissä?

On elokuu, Tuijotan tyhjentyneellä katseellani junaraiteiden loputonta suoraa. Kauempana ylikulun kohdalla seisoo pysähtynyt juna. Poliisit ja palomiehet kuukistelevat raiteille kantaen isoja muovipuusseja. Raiteilla makaa lippis. Se on meidän Laurin. En itke, sillä olen sokissa. Ympärillä pyörii ihmisiä, mutta katseeni kiinnittyy vain Laurin radalla makaavaan lippikseen. Poliisi pyytää poistumaan paikalta. En haluaisi lähteä, jättää Lauria yksin. En haluaisi uskoa, mitä on tapahtunut.

Kirsti Kurosen teos Paha Puuska vie lukijan kahdeksasluokkalaisen Hillan ajatuksiin. Kirjan teemana lukijaa varjostaa menetyksenpelko ja suunnaton ikävä, mutta kuitenkin lohdullinen kaipuu hyvästä. Kirja pysäyttää lukijan miettimään jokaista hetkeä elämässään. Nauttimaan jokaisesta hetkestä niin kuin se olisi viimeinen. Koskaan ei tiedä, mitä nurkan takana odottaa. Niin ei tiennyt myöskään Hilla, joka ensimmäisen koulupäivän  jälkeen oli lähdössä kottin onnistunut kesäloma takana. Vain muutama minuutti ja kaikki oli palasina, Oppilaat huutelivat junan alle jääneestä seiskaluokkalaisesta. Ei se voinut olla Lauri, vaikka Lauri olikin seiskalla. Todellinen paniikki ja pakottava tunne rynnätä asemalle valtasi Hillan. Oli päästävä mahdollisimman nopeasti varmistamaan, ettei Lauri ollut loukkantunut. Ihmisiä asema täynnä ja poliisiryntäys. "Menehän nyt kotiin, ei täällää ole mitään nähtävää.", poliisi rauhoittelee pelonsekaista Hillaa. Nähdessään Laurin kirkkaanvärisen lippiksen Hillan pelot käyvät toteen. Se on Lauri.

Mikään ei ole niin kamalaa, kuin kohdata kuolema odottamatta. Ja vieläpä lapsen. Lapsen, jolla olisi ollut elämä edessään ja tulevaisuus täynnä toivoa. Kunnes se kaikki on pyyhhkäisty pois. Kuin paperi olisi revitty keskeltä kahtia ja vielä sama uudelleen. Eikä sitä saa enää ennalleen. Laurin tapaus oli järkytys koko perheelle. Sen seurauksena äiti vetää unilääkkeitä, isä muuttaa Tallinnaan, mummo rukoilee ja Hilla on aivan yksin. Vuosi on kulunut ja perhe on täysin hajallaan. Pahinta on, että kukaan ei vieläkään voi ymmärtää miksi Lauri teki niin kuin teki. Eikö kukaan oikeasti ollut huomannut hänen pahaa oloaan. Vai oliko Laurin paha olla?

Kirjan miljööstä tärkein on metsä ja metsässä sammaleen peittämä kivi. Kivi symboloi paljon, sillä se oli Laurin oma kivi, jolla hänen oli tapana istua. Nyt kivellä istuu Hilla. Esittää kysymyksiä  Laurille ja kuulee kaukana alitajunnassaan että Lauri vastaa. "Miksi teit niin?" ,kaikuu metsässä. "Se oli paha puuska" , vastaa Hillan alitajunnassa Lauri. Lauri on edelleen Hillan elämässä. Ei samalla tavalla kuin ennen, mutta kaukana jossain Lauri elää yhä ja vastaa Hillalle. Miljööstä muita mainittavia paikkoja ovat rautatieasema, koulu ja Hillan koti.

Hilla on määrätietoinen nuori, joka uskoo hyvään. Kaiken ollessa palasina,  hän löytää jostain toivoa tulevasta. Laurin tapaus järkytti häntä, mutta se myös opetti tarttumaan hetkestä kiinni. Uskomaan, että tulevaisuus on täynny toivoa ja jokainen hetki elämässä on ainutlaatuinen. Hilla oppii elämän arvokkaimman asian. Sen, että vaikka Lauri ei enää ole heänen elämässään hän on aina Hillan muistoissa ja sydämessä. Kertojana Hilla on omanlaisensa, Hänen kaikista lauseistaan ei löydö pistettä ja oikeaoppinen kappalejako puuttuu. Mutta ehkä se kuvastaakin juuri hänen palasina olevaa elämäänsä. Hilla kertoo kaiken omalla tavallaan. Juuri niin kuin hän haluaa. Hänen kerronnastaan löytyy runollista rakennetta, joka kiinnittää lukijan huomion. Itse pidin pirstoutuneesta rakenteesta, sillä se oli erilainen ja mielenkiintoinen lukukokemus.

Lopetan kertomalla mitä Hillalle kuuluu nyt. On kulunut kymmenen vuotta siitä, kun Lauri päätti lentää pois. Hilla on valmistunut, rakastunut, muuttanut kotoa rakkautensa kanssa, mennyt naimisiin ja tullut äidiksi. Äidin pikkuinen kunltakimpale on kaksi ja puoli vuotta vanha ja yksi Hillan elämän tärkeimmistä asioista. Hilla ei kuitenkaan koskaan ole unohtanut Lauria. Heidän yhteytensä on säilynyt näihin päiviin ast, eikä se lopu kunnes Hilla ja Lauri kerran kohtaavat kasvotusten jossain minne Hillalla on vielä pitkä matka.