Hae tästä blogista

tiistai 28. helmikuuta 2017

Tähtiin kirjoitettu virhe (John Green)


Teoksen nimi: Tähtiin kirjoitettu virhe
Kirjoittanut: John Green
Suomentanut: Helene Bützow
Ilmestymisvuosi: 2012 (englanniksi) 2013 (suomeksi)
Kustantaja; WSOY
Sivumäärä: 340




"Kaikissa syöpäkirjoissa ja nettisivuilla sanotaan, että syövän sivuvaikutuksiin kuuluu muun muassa masennus. Tosiasiassa masennus ei ole syövän sivuvaikutus. Masennus on kuolemisen sivuvaikutus. (Syöpäkin on kuolemisen sivuvaikutus. Niin kuin oikeastaan mikä tahansa.)"

On aivan tavallinen päivä. Hazel on juuri saapunut vertaistukiryhmän kokoukseen, jossa hän tapaa muita syöpäsairaita nuoria. Hän ei mielellään osallistuisi kokoukseen, mutta äidin takia päättä kuitenkin  mennä paikalle. Hazel on 16-vuotias keuhkosyöpää jo useita vuosia sairastanut nuori, joka on saanut lääkäreiltä lupauksen muutamasta lisävuodesta. Nämä vuodet tuntuvat kuitenkin ajan haaskaukselta valtavien kipujen ja heikkouden tunteen rinnalla. Vertaistukiryhmän jäsenet vaihtuvat tiuhaan tahtiin, mikä on merkkinä hävitystä taistelusta kehon sisällä tappavaa tautia vastaan. Eikä kokouksissa käynti muutenkaan ole mitään herkkua. Hazel nimittäin inhoaa sääliä ja ainaisia lohdutuksia paremmasta huomisesta. Hän nimittäin ei usko sellaiseen.

"En halunnut mennä hissillä, sillä vertaistukiryhmässä hissin käyttäminen on lopun aikojen merkki, vaan laskeuduin portaita. Nappasin keksin, kaadoin limua paperimukiin ja käännyin. Joku pika tuijotti minua. Olin varma, etten ollut nähnyt häntä aikaisemmin. Hän oli pitkä ja hoikka mutta lihaksikas, ja muovinen tuoli näytti hänen allaan kääpiön kalusteelta. Punaruskea suora lyhyt tukka. Hän vaikutti samanikäiseltä kuin minä tai ehkä vuoden vanhemmalta, ja hän retkotti takamus tuolin reunaa vasten, aggressivisen vetelästi, toisen käden sormet tummien farkkujen taskussa."

Tämän tapaamisen myötä Hazel kokee elämällään olevan jotain merkitystä, jotain minkä vuoksi hänen on taisteltava sairautta vastaan. Augustus, joka on itsekin käynyt läpi syöpätaistelun, löytää juuri oikeat sanat mitään ylenpalttista sääliä osoittamatta. Ja juuri tällaista ihmistä Hazel on kaivannut elämäänsä. Hän on kaivannut hetkiä, jolloin tuntuu kuin olisi aivan toisessa ulottuvuudessa ja jakaisi kaiken vain sen yhden ainoan ja oikean ihmisen kanssa. Jokainen hetki Augustuksen kanssa tuntuu elämisen arvoiselta. On kuin heillä olisi yhteys, jollaisesta muiden on vaikea edes kuvitella.

Mikään ei kuitenkaan ole ikuista, ja joskus siitä kaikkein rakkaimmasta joutuu luopumaan liian aikaisin. Jäljelle jäävät vain kauniit muistot ja yhdessä vietetyt hetket, joita kukaan ei voi viedä pois. Näin on myös Hazelin ja Augustuksen kohtalo, täynnä rakkautta, täynnä toivoa ja täynnä kaipuuta. Kaiken keskellä suurimpana voimana eteenpäin kantaa kuitenkin loputon rakkaus toista ihmistä kohtaan.

John Green teos Tähtiin kirjoitettu virhe on aito ja vilpitön teos rakkaudesta, joka ei ole mahdotonta silloinkaan, kun on parantumattomasti sairas. Kirjan nuoret Hazel ja Augustus  välittävät ympärilleen aitoa rakkautta ja toivoa mahdotontakin vastaan taistelusta. Koskaan ei ole liian myöhäistä rakastaa. Ja koskaan ei ole liian myöhäistä tulla rakastetuksi. Kaikessa neroudessaan Tähtiin kirjoitettu virhe ei lopulta ole surullinen tarina. Se on tarina täynnä ulospäin kumpuavaa viisautta ja varmuutta siitä, että meillä jokaisella on paikkamme tässä maailmassa. Meitä jokaista rakastetaan ja jäädään kaipaamaan. Elämän pienet murheet tuntuvat kirjan henkilöiden rinnalla lähes mitättömiltä asioilta. Elämä on tässä ja nyt, joten miksipä emme tarttuisi siihen ja antaisi viedä, turhia murehtimatta.

"Olen niin kuin. Niin kuin. Olen niin kuin kranaatti. Olen kranaatti, ja jossakin vaiheessa minä räjähdän--"


keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Riitasointu (Becca Fitzpatrick)


Teoksen nimi: Riitasointu
Kirjoittanut: Becca Fitzpatrick
Suomentanut: Pirjo Ruti
Ilmestymisvuosi: 2010 (englanniksi) 2011 (suomeksi)
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 327



"Kaikki varoittivat minua. 
He sanoivat, että minä olen vain yksi uusi päänahka vyölläsi,
ja sinä häipysit sillä sekunnilla,
jolloin minä rakastuisin sinuun.
Minun on saatava tietää, etteivät he olleet oikeassa."


Nora ja Patch ovat vihdoinkin kaikkien vastoinkäymisten ja taisteluiden jälkeen saaneet toisensa. Heillä on toisensa ja tuo molempia yhdistävä voima, rakkaus. joka kantaa heitä eteenpäin. Mutta Noran on edelleen vaikea luotta Patchiin ja hänen sanoihinsa, vaikka hän sinnikkäästi haluaisi uskoa tämän toivovan hänelle pelkkää parasta. Suojelusenkeliksi muuttunut Patch taas on korkeammalta tulevien määräyksien vankina, ja yksikin väärä liike voi maksaa hänen tai Noran hengen.

"Me olimme ansassa kahdelta suunnalta - arkkienkelit painostivat toisaalla, ja toisaalla kaksi tulevaisuutta kulki hyvin eri suuntiin."

Noran isän kuolemasta on jo kulunut jonkin aikaa. Pahimmat kivut ja ikävän kaipuu ovat jo helpottaneet ja Nora on pystynyt antamaan itselleen mahdollisuuden ilolle ja rakkaudelle. Juuri kun kaikki olisi paremmin kuin pitkiin aikoihin, Noran elämään ilmestyy salaperäinen henkilö, joka toistuvasti muistuttaa häntä hänen isänsä kuolemasta. Onko isän murhaaja tullut takaisin vai haluaako joku olla Noralle rehellinen ? Ahdistavien tunteiden palatessa pintaan Nora ei saa juurikaan helpotusta Patchilta, joka tuntuu jostain kumman syystä pitävän häneen etäisyyttä. Salaileeko Patch Noralta jotain isän kuolemaan liittyen?

Nuorien viileät välit johtavat Noran pyyntöön erosta, joka sillä hetkellä tuntuu ainoalta oikealta valinnalta. Menneisyyden haamut eivät kuitenkaan jätä häntä rauhaan ja nyt jos koska hän tarvitsisi Patchia enemmän kuin koskaan. Vaaralliseksi muuttunut peli johtaa Noran hänen isänsä kuolinhetkeen ja totuuteen kaikesta siitä, mistä hänelle on valehdeltu iäisyydeltä tuntuvan ajan. Kaiken kaatuessa päälle Noran sisällä pyörii kysymys siitä, voiko kehenkään enää luottaa. Entä mikä on luottamuksen hinta? 

"Minne minä nyt menisin? Kotiinko? Talo ei tuntunut enää kodilta. Se ei tuntunut enää turvalliselta. Minusta tuntui kuin olisin elänyt valheiden verkossa."

Langennut enkeli -sarja saa arvoisensa jatkon, kun Becca Fitzpatrickilta ilmestynyt jatko-osa Riitasointu heittää lukijan keskelle menneisyyden varjostamaa trategiaa. Kaikki ei ole niin itsestäänselvää kuin voisi olettaa. Teos on täynny mitä arvoituksellisempia juonenkäänteitä, paljastuksia ja hetkiä, jolloin tekisi vain mieli lopettaa pelkästä myötätunnosta Noran kurjaa elämää kohtaan. Jokainen sivu vie lukijan yhä vain syvemmälle ja syvemmälle mitä monimutkaisinta strategiaa, jonka ratkaisemiseen kuluu monta piinallista tuntia. 

Kokonaisuutena teos on odottamaton, mutta kiehtova jatko-osa, joka ei jätä lukijaa kylmäksi. Teoksen kiehtova kuvailu, odottamattomat juonenkäänteet ja mitä mutkikkaampi mysteeri imaisevat lukijan mennessään. Kaiken pelon, tuskan ja ahdistuksen keskellä ei olla kuitenkaan unohdettu aikaa onneen, rakkauteen ja lämpöön.

"Patchin tummat silmät tarkastelivat minua. Sekunnin puolikkaan näin, kuinka niistä kuvastui liuta tunteita.Väsymys, huoli, helpotus -- / Hän kietoi käsivartensa ympärilleni ja piti minua lujasti, puristi itseään vasten. "Luulin, että ehdin sinne liian myöhään. Luulin, että sinä olit kuollut.""


perjantai 27. tammikuuta 2017

Eliitti #2 (Kiera Cass)


Teoksen nimi: Eliitti
Kirjoittanut: Kiera Cass
Suomentanut: Laura Haavisto
Ilmestymisvuosi: 2013 (englanniksi) 2016 (suomeksi)
Kustantaja: pen&paper
Sivumäärä: 319


"35 tyttöä saapui palatsiin. Vain kuusi on jäljellä."

Taistelu prinssi Maxonin sydämestä kovenee, kun valintaan saapuneista tytöistä on enää vain kuusi jäljellä. Yksi heistä on yhteiskuntaluokan alimmista kasteista syntyisin oleva tunteikas, mutta samalla hyvin määrätietoinen America. Hänen tunteensa Maxonia kohtaan ovat aitoja, mutta samalla hän käy sisällään taistelua siitä, onko hän valmis koko kansan prinsessaksi?

"On käynyt ilmi, että olen todella surkea pysymään erossa sinusta.
Se on erittäin vakava ongelma.

Hymyilin. "Oletko todella yrittänyt?"

Hän teeskenteli miettivänsä. "No,en. Äläkä luule, että aion yrittääkään."

Nauroimme hiljaa pitäen kiinni toisistamme. 
Näinä hetkinä oli helppoa kuvitella, että olisin tässä loppuelämäni."


Maxonin tunteet Americaa kohtaan ovat yhtä aitoja kuin on tosirakkaus. America ei kuitenkaan pysty myöntämään sitä itselleen. Hän on syntynyt elämään epäluulossa ja olemaan varuillaan, jokaisella askeleellaan, jonka hän ottaa. Mutta olisiko hänen aika muuttua itsensä ja Maxonin tähden? Luottamuksen puute ei kuitenkaan ole American ainut ongelma palatsissa. Hänen kanssaan samassa palatsissa vartijan tehtävää suorittaa nimittäin hänen ensirakkautensa, Aspen? Heidän selvittämättä jäänyt eronsa kaivaa American mieltä, eikä hän pysty unohtamaan aikoja tuon turvallisen miehen käsivarsilla. 

Eikä siinä vielä kaikki, nimittäin palatsissa järjestettävät suuret riemujuhlat saavat hyvin karmean päätöksen järkyttäen American mielen pitkäksi aikaa. Maxonin osallisuus tapahtuneeseen ei helpota yhtään jo ennestään kireää tunnelmaa. Linnaan kohdistuneet hyökkäykset kapinallisten taholta vievät yhä enemmän prinssin aikaa tytöiltä. Juuri kun päätöksiä olisi tehtävä, kaikki on epävarmaa. Miehet saavat nyt hetken odottaa, sillä American on annettava aikaa itselleen ja tunteilleen. Ilmoille herää kuitenkin kysymys, kuinka kauan Maxon on enää valmis odottamaan. Tilanne on vaikea, eikä America oikein tiedä, miten toimia kaikkien eduksi. Aina muut etusijalle asettava nuori nainen on joutunut pulaan tämän luonteenpiirteensä kanssa. Kunpa olisi mahdollista palata ajassa taaksepäin hetkeen, jolloin vierellä oli Maxon ja elämä kaikkine iloineen.

Kiera Cassin kirjoittaman Valinta-sarjan toinen osa vie lukijan keskelle vaikeita päätöksiä ja epävarmuutta. Nämä tunteet houkuvat läpi kirjan sen kertojan, American välittäminä. Vaikka edessä on vaikeita aikoja, ei kirjasta puutu rakkautta ja onnenhetkiä. Teoksen vahvat tunneilmaisut pitkin tarinaa ovat lukijalle kuin portti päähenkilön mielenmaisemaan. Taitavan kerronnan lisäksi kirjassa on loistavia juonenkäänteitä ja arvoituksellista tunnelmaa, joka lisää tarvetta lukea aina vain enemmän ja enemmän. Maailmalla menestystä saanut kirjasarja on ainakin omasta mielestäni jokaisen kehun arvoinen.

Sarjan ensimmäiseen osaan pääset kurkaamaan tästä!

tiistai 27. joulukuuta 2016

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille (Ransom Riggs)


Teoksen nimi: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
Kirjoittanut: Ransom Riggs
Suomentanut: Virpi Vainikainen
Ilmestymisvuosi: 2011
Kustantaja: Schildts & Söderströms
Sivumäärä: 350




"Olin juuri ennättänyt sopeutua ajatukseen, että edessäni oli hyvin tavallinen elämä, kun epätavalliset tapahtumat alkoivat. Niistä ensimmäinen oli raastava kokemus, ja kuten mullistavat kokemukset aina, sekin jakoi elämäni kahtia, aikaan Ennen ja Jälkeen. Monien muiden tulossa olevien epätavallisten asioiden tapaan tämä ensimmäinenkin liittyi isoisääni, Abraham Portmaniin"

Kaikki alkaa Yhdysvalloista, jossa Jacob elää varsin tavallista elämää Portmanin papan omituista käytöstä lukuunottamatta. Tämän kertomukset kauhistuttavista hirviöstä ja eriskummallisista lapsista uppoutuvat pienen pojan ajatusmaailmaan täysin, mutta vanhetessaan hän olettaa niiden olevan vain vilkkaan mielikuvituksen tuotetta. Kaikki tarinat lohkerokielisistä hirviöistä, jotka imaisevat sisäänsä eivät millään voi pitää paikkaansa. 

Vuodet kuluvat ja Portmanin pappa käy entistä kummallisemmaksi. Hän puhuu kaupunkiin saapuvista hirviöistä ja suojautuu kotiinsa lukkojen taakse. Jacobin isä olettaa sen johtuvan vanhuuden aiheuttamasta höperöitymisestä, mutta toisin on. Lopulta koittaa ilta jona Jacob saa hyvästellä niin isoisänsä koin entisen niin sanotun "normaalin" elämänsä.

" Isoisä makasi mahallaan köynnyspedillä, jalat levällään ja toinen käsi alle vääntyneenä, niin kuin hän olisi pudonnut maahan jostain korkealta. Olin varma, että hän oli kuollut. Aluspaita oli läpimärkä verestä, housut olivat riekaleina ja toinen kenkä tiessään. Pitkän aikaa saatoin vain tuijottaa, ja taskulamppuni valo pyyhki täristen isoisää. Kun sain taas henkeä, lausuin hänen nimensä, mutta hän ei liikahtanutkaan. 

Hirviöitä metsään paennut Portmanin pappa on tullut elämänsä päätepisteeseen. Jacobille tämä kaikki taas merkitsee uuden alkua. Papan lausuessa viimeiset sanansa pojanpojalleen hän uskoo, että tämä ottaisi ne todesta.

""Ei ole aikaa", hän kuiskasi. Sitten hän kohotti päätään, ponnistuksesta vapisten, ja hengähti korvaani: "Etsi lintu. Silmukassa. Vanhuksen haudan toisella puolella . Syyskuun kolmas, 1940." Minä nyökkäsin, mutta hän näki, etten tajunnut mitään. Viime voimillaan hän lisäsi: "Emerson - kirje. Kerro heille mitä tapahtui, Yakob."

Kaikesta hämmentyneenä Jacob jää miettimään isoisänsä sanoja ymmärtämättä niiden merkitystä ja todenperäisyyttä. Pojan kokemasta järkytyksestä huolissaan olevat vanhemmat järjestävät hänelle ajan psykologille ja Jacob alkaa pohtimaan asioiden todenperäisyyttä. Kaikki epäilykset eriskummallisista lapsista käyvät toteen, kun Jacob saa kirjeen, joka on peräsin Neiti Peregrineltä, tuolta eriskummallisten lasten "äidiltä". Totuudesta hämmentyneeltä hän vaatii saada tietää totuuden ja päästä katsomaan paikkaa, josta isoisän kuuluisa lapsuus on peräisin. Lopulta vanhemmat suostuvat ja Jacobin ja hänen isänsä yhteinen  matka kohti eriskummallista saarta voi alkaa.

Matka koituu kaikeksi muuksi kuin tavalliseksi turistivierailuksi. Sen aikana Jacob huomaa, etteivät eriskummalliset lapset ole niin pelottavia ja outoja kuin miksi heitä kuvataan. He ovat myös aivan todellisia, elämää täynnä olevia nuoria. Heillä on vain yksi huono puolensa. He ovat pysähtyneet paikoilleen ajan loukkuun, josta ei ole poistumista ellei halua päästä hengestään. Ystävystyessään näiden lasten kanssa Jacob voi hetken elää isoisänsä lapsuutta tuntien kaikki hänen kokemansa tuoksut ja  tunteet. Vaikka kuulostaa oudolta, hän voi vihdoin tuntea itsensä normaaliksi ja merkitykselliseksi kaikkien näiden ihmisten ympärillä, Mikään ei kuitenkaan ole ikuista, ei edes pysähdyksissä oleva aika?

Ransom Riggsin teos Neiti peregrinen koti eriskummallisille lapsille on kerrassaan eriskummallinen lukukokemus, jonka aloittaessaan ei voi oikein tietää mihin päätyä.


lauantai 3. joulukuuta 2016

Vaihdokas (Elena Mady)


Teoksen nimi: Vaihdokas
Kirjoittanut: Elena Mady
Ilmestymisvuosi: 2015
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 379



"Onko elämä elämisen arvoista, jos kukaan ei näe sinua, et edes sinä itse?


Miltä tuntuisi elää jonkun toisen elämää tietämättä hänestä juuri mitään? Olisiko normamätäalia astella päivästä toiseen kantaen vierasta kehoa? Usein haaveilemme, kunpa voisimme olla kuin joku toinen, jota ihailemme suunnattomasti. Totuus on kuitenkin toinen. Vieraan kehossa ei ole helppoa elää. On otettava vastuu toisen elämästä, kannettava vierasta kehoa kuin se olisi oma ja olla sinut uuden minänsä kanssa. 

Tällaiseen vastuuseen joutuu hyppääjä, nuori nainen, joka eräänä päivänä herää Alex Winterin kehossa. Hän on eräänlainen vaihdokas, joka on tottunut elämän lyhykäisyyteen ja menetykseen. Alkujärkytyksestä toivuttuaan hänelle käy ilmi perhettä koetellut tragedia, jonka seurauksena Alex on menettänyt vanhempansa. Tuntematta ketään hän sukeltaa uuteen elämäänsä, joka on täynnä surua ja kaipuuta, vastaamattomia kysymyksiä sekä salaperäisiä ja toisiaan seuraavia murhastrategioita. 

Alexin kehon omistava tyttö saa huomata, ettei kehen tahansa voi luottaa. Petetyt lupaukset ja valheet varjostavat hänen elämäänsä tavalla tai toisella, ja mielessä pyörii ajatus siitä, pitäisikö jättää tämä kaikki ja hypätä. Juuri kun elämä on käymässä sietämättömäksi saa Alex toivon kipinän elämänsä ensimmäisistä ystävyyden- ja rakkaudenhetkistä. Hän puntaroi elämänsä merkitystä ja sitä, mitä hän tulisi kaipaamaan, jos nyt lähtisi. Pystyykö hän antamaan anteeksi itselleen ja Alexille ja luottamaan, että elämä kantaa?

Elena Madyn teos Vaihdokas on kutkuttava trilleri täynnä fantasiaa, rakkautta ja salapoliisidekkareiden tunnelmaa. Koukuttava lukukokemus tarjoaa mahdollisuuden yllättyä yhä uudelleen toinen toistaan ihmeellisemmistä juonenkäänteistä. Päähenkilö Alexin kohtalo on olla maailman ulkopuolella leijaileva aave ja yhteiskunnan kummajainen. Erilaisuudellaan hän saa kuitenkin aikaan jotain merkittävää, Hän nimittäin koskettaa montaa ihmistä aidolla ja ehdottomalla rakkaudellaan. Vaikeuksista ja uskonpuutteesta huolimatta hän välittää ympärilleen valoa ja eräänlaista toivoa. Kirjan lukiessaan ymmärtää erilaisuuden, oli sitten kyse mistä tahansa, olevan rikkaus. 

Teos sijoittuu Helsingin lähistöllä olevaan Vaitiolan kylään, jossa Alex vanhempiensa menehdyttyä asuu tätinsä kanssa. Alexin vanhemmat olivat rikkaita huippuyrittäjiä ja jättivät tyttärelleen jälkeensä melkoisen omaisuuden. Hulppeiden puitteiden keskellä Alex kuitenkin tuntee itsensä yksinäiseksi ja käsittää ettei raha ole kaikki kaikessa. Tarinan kertojana hän on arvoituksellinen ja salaperäinen, mutta samalla todenmukainen ja aito. Teoksen jakautuessa kolmeen osaan: vaihdokas, murja ja hyppääjä, se luo ikään kuin kolme tarinaa, jotka toimivat toistensa jatkumona. Sivujen väliin mahtuu myös laulun säkeitä, jotka on kirjoitettu Alexin elämään viitaten. Ne kokoavat tarinan kauniisti yhteen. 

Omana lukukokemuksenani kirja oli parhaimpia pitkään aikaan lukemiani. Olisin voinut kahmia sitä vain lisää ja lisää. Lukemiseen vierähti kuitenkin aikaa lukion, autokoulun ja muiden tehtävien hoitamisen takia. Kirjavinkkarin suosittelema teos oli lukemisen arvioinen kokemus, jonka tulen muistamaan vielä pitkään.


Suurin on rakkaus, sanotaan. Ainoa ja tärkein. 
Ehkä he tietävät jotain, he jotka näin sanovat.
 Ilman rakkautta en joka tapauksessa halunnut elää, ja nyt minun ei tarvinnut.