Hae tästä blogista

Kesä rosvon kanssa


Joskus elämä voi muuttua täysin merkityksettömäksi. On niin reunalla ja uupunut, ettei jaksa edes elää. Silloin tuntuu, että viimeinen vaihtoehto on kuolema. Pelkkä sanakin herättää kylmänväreitä. Mutta miltä tuntuu katsoa sivusta, kun toinen vajoaa yhä syvemmälle kuorensa alle. Ei ole helppoa käsittää, kuinka rikki toinen voi olla. Rikki, kuten Saara, joka hakee viimeistä lohtuaan pilleripurkilta. Ja miltä tuntuu Emmistä, joka on tuntenut Saaran lapsesta asti.

Sari Vuoriston kiroittama nuorisoteos Kesä Rosvon kanssa johdattelee lukijan 14-vuotiaan Emmi-tytön maailmaan. Tytön elämässä tapahtuukin viimeisten kuukausien aikana monta elämää mullistavaa asiaa, joista ei pääse ihan heti yli. Ensin lapsuudenystävä Saara muuttuu omituiseski, eikä halua enää tehdä asioita, jotka olivat heidän yhteisiä juttujaan. Kun aika sitten kuluu ,Saara on jo niin maassa, että vetäisee purkillisen lääkkeitä kurkusta alas. Emmi ei heti itsekään usko, että ambulanssi oli tosiaan tullut hakemaan Saaraa eikä naapurin vanhaa rouvaa. Asiaa ei helpota yhtään se, että Emmi saa hoidettavakseen Saran Rosvo-koiran. Se muistuttaa häntä joka kerta Saarasta ja hän alkaa tass pohtia, miksi Saara teki niin kuin teki.

Kaikki kesät ovat kuluneet Emmin ja Saaran yhteisillä matkoilla ja ajanvietossa, mutta nyt Emmin kesästä puuttuu jotain olennaista. Ei ole Saaraa jonka kanssa voi nauraa tai jolle voi puhua pojista. On vain saari ja vene sekä lässyttävät vanhemmat. Onneksi on edes Rosvo, sillä muuten Emmin kesä tulisi kestämään pitkään. Kuitenkin saarella tapahtuu jotain olennaista, joka muuttaa täysin Emmin elämän. Hän tapaa saarella Niklaksen, jonka seurassa hän hetkeksi unohtaa Saaran. Yhdessä he melkeinpä jopa tietämättään pelastavat Itämeren ja parantavat maailmaa. Kun kesä sitten loppuu ja on aika palata kotiin, Emmi toivoo että Niklas kuuluisi vielä senkin jälkeen hänen elämäänsä.


Kotiin palatessaan Emmi melkeinpä unohtaa, että asiat eivät ole niin kuin ennen. Saara on päässyt kotiin, minkä luulisi olevan iloinen yllätys. Kuitenkin se on Emmille enemmänkin pettymys, sillä Saara ei ole enää se sama Saara, jonka hän tunsi. Saara ei juurikaan puhu hänelle, eivätkä he enään jaa elämäänsä yhdessä. Ainut asia mikä heidät sitoo on Rosvo. Pian kuitenkin tämäkin on ohi, eikä Rosvo enää kuulu hänen elämäänsä. Saaran perhe nimittäin on muuttamassa kauas Ouluun. Ja Rosvo tietysti menee siinä mukana. Emmillä on vain muutama viikko aikaa puhua asiat selviksi Saaran kanssa, ennen kuin kaikki on ohi ja Saara on poissa. Lopulta kaikki kuitenkin päättyy onnellisesti ja se miten se päättyy, selviää vain lukemalla kirja.

Teoksen miljöö sijoittuu suurimmaksi osaksi saaristoon, jossa Emmi viettää kesänsä. Muita merkittäviä tapahtumapaikkoja ovat Emmin kotiympäristö ja sairaala. Ajanjakso sijoittuu mielestäni 2000-luvulle ja Suomen eteläosaan pääkaupunkiseudulle. Tapahtumat ovat vuoden ajalta ja mennyttä aikaa muistellaan useasti. Erityisesti teos käsittelee kuitenkin Emmin kesää, joka hyppää selvästi muiden tapahtumien yläpuolelle.

Kirjan sanoma on opettavainen. Nykyään on niin paljon yksinäisiä ihmisiä tai muuten toivottomia. Teos opettaakin, että heikompia pitää puolustaa ja vaikeistakin asioista pitää uskaltaa puhua. Eihän kukaan todellisuudessa halua, että elämä menee nin vaikeaksi kuin tarinan Saaralla. Apua on vain haettava ajoissa.
Tarinassa Emmi monesti syyttää itseään tai on vihainen Saaralle. Ymmärrän häntä täysin, sillä tuossa tilanteessa tunteet ajelehtivat varmasti laidasta laitaan. Ei ole helppoa kun elämän merkityksellisin ihminen yhtäkkiä häviää elämästä. Teoksessa on tuotu esiin kuitenkin tulevaisuuden toivoa ja lohdutusta. Ei kaikki olekaan ohi ja elämä lopulta kuitenkin jatkuu. Vaikkei ehkä samanlaisena niin silti toivoa on.

Kertoja on kaikkitietävän hän-kertojan muodossa, joten teksti on selkeää ja helposti ymmärrettävää. Mukana on dialogeja eli vuoropuheluja, jotka omalla tavallaan tasapainottavat tekstiä. Teksti on suurimmaksi osaksi yleiskieltä, jota on helppo ymmärtää. Tämä 110-sivuinen kirja on sopivan pituinen myös hitaammille lukijoille. Tarina on hyvin koskettava ja todenmukaisen tuntuinen.


Eniten ihailen tarinassa Emmiä, joka kuitenkin kaikkien vastoinkäymisten jälkeen ei luovuta, vaan uskoo tulevaan. Hänellä on ihailtava elämänasenne ja tarmokkuus, vaikka hän onkin vasta niin nuori. Emmi onkin tämän kirjan päähenkilö, jota taustoittaa lukuisa joukko sivu- ja taustahenkilöitä. Sivuhenkilöitä ovat muunmuassa Saara, Niklas, Emmin äiti ja isä . Taustahenkilöistä mainittakoon Saaran perhe, saaren lomailijat, Emmin uusi ystävä ja saaren talonmies, jonka kanssa Emmi ja Niklas pelastavat Itämeren suurilta vahingoilta.

Teos on innostanut minut lukemaan enemmän ja parhaillaan luenkin erästä toista teosta. Tämä oli kaikenkaikkiaan positiivinen lukukokemus, ja suosittelenkin kirjaa kaikille vähänkään kiinnostuneille. Itsessäni se herätti suuria tunteita ja sai miettimään elämän merkityksellisyyttä. Kesä Rosvon kanssa kasvattaisi meitä jokaista ainakin yhtä paljon kuin kirjan Emmiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti