Teoksen nimi: Riitasointu
Kirjoittanut: Becca Fitzpatrick
Suomentanut: Pirjo Ruti
Ilmestymisvuosi: 2010 (englanniksi) 2011 (suomeksi)
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 327
"Kaikki varoittivat minua.
He sanoivat, että minä olen vain yksi uusi päänahka vyölläsi,
ja sinä häipysit sillä sekunnilla,
jolloin minä rakastuisin sinuun.
Minun on saatava tietää, etteivät he olleet oikeassa."
Nora ja Patch ovat vihdoinkin kaikkien vastoinkäymisten ja taisteluiden jälkeen saaneet toisensa. Heillä on toisensa ja tuo molempia yhdistävä voima, rakkaus. joka kantaa heitä eteenpäin. Mutta Noran on edelleen vaikea luotta Patchiin ja hänen sanoihinsa, vaikka hän sinnikkäästi haluaisi uskoa tämän toivovan hänelle pelkkää parasta. Suojelusenkeliksi muuttunut Patch taas on korkeammalta tulevien määräyksien vankina, ja yksikin väärä liike voi maksaa hänen tai Noran hengen.
"Me olimme ansassa kahdelta suunnalta - arkkienkelit painostivat toisaalla, ja toisaalla kaksi tulevaisuutta kulki hyvin eri suuntiin."
Noran isän kuolemasta on jo kulunut jonkin aikaa. Pahimmat kivut ja ikävän kaipuu ovat jo helpottaneet ja Nora on pystynyt antamaan itselleen mahdollisuuden ilolle ja rakkaudelle. Juuri kun kaikki olisi paremmin kuin pitkiin aikoihin, Noran elämään ilmestyy salaperäinen henkilö, joka toistuvasti muistuttaa häntä hänen isänsä kuolemasta. Onko isän murhaaja tullut takaisin vai haluaako joku olla Noralle rehellinen ? Ahdistavien tunteiden palatessa pintaan Nora ei saa juurikaan helpotusta Patchilta, joka tuntuu jostain kumman syystä pitävän häneen etäisyyttä. Salaileeko Patch Noralta jotain isän kuolemaan liittyen?
Nuorien viileät välit johtavat Noran pyyntöön erosta, joka sillä hetkellä tuntuu ainoalta oikealta valinnalta. Menneisyyden haamut eivät kuitenkaan jätä häntä rauhaan ja nyt jos koska hän tarvitsisi Patchia enemmän kuin koskaan. Vaaralliseksi muuttunut peli johtaa Noran hänen isänsä kuolinhetkeen ja totuuteen kaikesta siitä, mistä hänelle on valehdeltu iäisyydeltä tuntuvan ajan. Kaiken kaatuessa päälle Noran sisällä pyörii kysymys siitä, voiko kehenkään enää luottaa. Entä mikä on luottamuksen hinta?
"Minne minä nyt menisin? Kotiinko? Talo ei tuntunut enää kodilta. Se ei tuntunut enää turvalliselta. Minusta tuntui kuin olisin elänyt valheiden verkossa."
Langennut enkeli -sarja saa arvoisensa jatkon, kun Becca Fitzpatrickilta ilmestynyt jatko-osa Riitasointu heittää lukijan keskelle menneisyyden varjostamaa trategiaa. Kaikki ei ole niin itsestäänselvää kuin voisi olettaa. Teos on täynny mitä arvoituksellisempia juonenkäänteitä, paljastuksia ja hetkiä, jolloin tekisi vain mieli lopettaa pelkästä myötätunnosta Noran kurjaa elämää kohtaan. Jokainen sivu vie lukijan yhä vain syvemmälle ja syvemmälle mitä monimutkaisinta strategiaa, jonka ratkaisemiseen kuluu monta piinallista tuntia.
Kokonaisuutena teos on odottamaton, mutta kiehtova jatko-osa, joka ei jätä lukijaa kylmäksi. Teoksen kiehtova kuvailu, odottamattomat juonenkäänteet ja mitä mutkikkaampi mysteeri imaisevat lukijan mennessään. Kaiken pelon, tuskan ja ahdistuksen keskellä ei olla kuitenkaan unohdettu aikaa onneen, rakkauteen ja lämpöön.
"Patchin tummat silmät tarkastelivat minua. Sekunnin puolikkaan näin, kuinka niistä kuvastui liuta tunteita.Väsymys, huoli, helpotus -- / Hän kietoi käsivartensa ympärilleni ja piti minua lujasti, puristi itseään vasten. "Luulin, että ehdin sinne liian myöhään. Luulin, että sinä olit kuollut.""
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti